”Tuottamattomalle työlle on toimittajan työssä liian vähän aikaa”, sanoo seminaarissa puheenjohtajana toiminut Heikki Hellman. Puheenjohtaja viittaa tuottamattomalla työllä tilanteisiin, joissa voi muun muassa luoda verkostoja. Suhteista on hyötyä tulevien juttujen teossa.
Hellmanin mukaan seminaarissa kaikilla puhujilla oli samantapaisia ajatuksia kiireestä. Hänen mielestään kiinnostavinta antia oli kiireen, ajan ja luovuuden suhde.
”On kahdenlaista kiirettä, aikataulukiire ja elämäntapakiire. Aikatauluun liittyvän kiireen oppii toimittajan työssä hallitsemaan erilaisilla rutiineilla, jotka kehittyvät kokemuksen myötä.” Elämäntapakiire on Hellmanin mielestä ikään liittyvä asia. Nuoret oppivat helpommin elämään sen kanssa. Yli 50-vuotias haluaisi jo vähän hidastaa.
”Ihminen on hidas sopeutumaan uuteen kiireen vaatimukseen ja yhtäaikaisiin työprosesseihin. Hän haluaa luonnostaan erikoistua ja paneutua. Kun toimittajan täytyy toimia monisählääjänä ja jakautua moneen eri suuntaan, syntyy ongelmia”, Hellman esittää.
Toimittajilla on Hellmanin mielestä taipumus ajatella kiirettä vain omana ongelmanaan. Seminaarissa kävi kuitenkin ilmi, että se läpäisee koko työelämän. Myös tavallisen työläisen pitää miettiä, miten hän ehtii selviytyä kaikista päivän askareistaan. ”Kiire on meidän aikaamme liittyvä erityinen mielentila”, Hellman tiivistää.
