Pastori-toimittaja Hilkka Olkinuoralla oli iltapäivän puheenvuorossaan yksi teesi: median hidastaminen. Hän kritisoi yhteiskuntamme arvoja, joiden mukaan koko ajan on edettävä nopeammin, voimakkaammin ja korkeammalle. Hän haastoi kuulijoita miettimään, ketä kiire hyödyttää vertaamalla almanakkaa saatanan tekeleeseen.
”Kiireinen on kuuliainen. Hän ei ehdi kyseenalaistamaan”, Olkinuora pohti.Kiireessä turvaamme stereotypioihin, jolloin haastateltavat ja alaisetkin typistyvät kaksiulotteisiksi paperinukkeihmisiksi.
”Tällöin haastateltavia on helppo jututtaa, ja alaiset on helppo erottaa.”
Median on Olkinuoran mukaan toimittava paitsi hitaammin myös syvemmin. Hän kokee joka tuutista tursuavan sisältöä, jossa ei ole purtavaa.
”Toimituksissa tunnutaan ajattelevan, että viime tingassa tehty on enemmän uutinen”, pastori paheksui.
Tiedottajanakin työskennellyt Olkinuora väläytti mahdollisuutta, että alaisten kiireistäminen olisi esimiesten salaliitto, jolla omat ideat pidetään kurissa.
”Kun halutaan syöttää väärää tietoa, sitä syötetään silloin, kun vastaanottajalla tiedetään olevan kiire.”
Olkinuora esitti, että ”slow media” on ennen kaikkea tahtokysymys. Hänelle hidas media suhtautuu nopeaan kuin ”istukka verensiirtoon tai hyvä ateria hampurilaiseen”. Olkinuoran mielestä ajan kanssa tekeminen ei ole kytköksissä printtiin.
Puhuja muistutti myös, ettei ajan kanssa tehtyyn mediaan sovi suhtautua kritiikittömästi.
”Poika, jonka suunnitteleman koulusurman poliisi hiljattain esti, oli jättänyt jälkiä nettiin kolmen vuoden ajan.”
Olkinuora uskoo kuitenkin, että hitaasti syntyy parempaa. Hän siteerasi Richard Nixonin eroon johtanutta Watergate-skandaalia tutkineiden journalistien esimiestä, joka vastustuksesta huolimatta uskalsi antaa alaisilleen aikaa jutun tonkimiseen.
”Jos ei tiedä, missä satama on, mennään aina vastatuuleen.”
