”Kiireestä on tehty tekosyy, yleisselitys asioiden huonolle hoitamiselle. Se on jälkimoderni oireyhtymä”, tiedotusopin vierailuprofessori Heikki Hellman (kuvassa) avasi vuosittaisen journalismikritiikkiseminaarin Tampereella. Tämän vuoden seminaarin aiheena on kiire.
Hellman puhui siitä, kuinka kiire on toimittajan työn määrittävä tekijä. Se näkyy sekä aikataulu- että sisältöpaineina. Kiire on lisääntynyt, koska työtehtävien määrä on kasvanut uuden median myötä ja samaan aikaan henkilökuntaa on vähennetty.
”Vanhasta koneesta yritetään saada enemmän hevosvoimia irti tämän päivän mediataloissa”, Hellman totesi, ja jatkoi:
”Deadlinesta on siirrytty onlineen. Uudet mediat ovat aiheuttaneet toimituksen sisäistä hätähousuilua, kun kaikki pitäisi saada verkkoon heti.”
Haasteena toimittajan kiireen keskellä ovatkin Hellmanin mukaan laatupaineet. Jos toimitustyössä mennään uudet mediat edellä, nopeus ohjaa tilanteita, ja laatu jää helposti toissijaiseksi. Se on myös johtanut median uskottavuuden laskuun.
Hellman toi esiin myös kiireen toisen puolen. Perinteisen ajan vähyyden lisäksi kiire on puhetapa ja mielentila. Sillä voidaan selittää esimerkiksi ainaisia myöhästelyjä, ylinopeuden ajamista ja ärsyyntymistä muihin ihmisiin.
”Sellaisenaan kiireen merkitys onkin vääristynyt, sillä sanakirjamerkitykseltään kiire tarkoittaa käytettävissä olevan ajan niukkuutta”, Hellman painotti.
