Opiskelija Titta Pulkkisen, 23, mielestä tavallinen toimittaja ei pysty kiirettä vähentämään. Ei voi sanoa, että nyt on liian kiire ja jättää juttu tekemättä. Varsinkin nuoret toimittajat tekevät Pulkkisen mukaan kaikki käsketyt työt. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin todeta, että ei pysty repeämään joka paikkaan yhtä aikaa.
”Sähköisessä mediassa, kuten radiossa, kiire tulee ikään kuin luonnostaan. Maakuntalehdesssä ehtii välillä käydä kahvillakin”, neljättä vuotta tiedotusoppia opiskeleva Pulkkinen kertoo.
Pulkkisen mielestä monilla aloittelevilla viestinnän opiskelijoilla on liian romanttinen kuva toimittajan työstä. Jos tahti on neljä juttua päivässä, luovuus on todella kaukana. ”Radiotyössä kiire näkyy niin, että hyvät kysymykset puuttuvat. Pieniä virheitä, erityisesti asiavirheitä tulee jatkuvasti, kun ei ole aikaa tarkistaa ja hakea tarpeeksi lähteitä”, Pulkkinen sanoo. Hän on ollut töissä kesätoimittajana ja freelancerina alueradiossa sekä nettitoimituksessa.
Seminaarissa Jenni Gästgivar puhui kiireestä saatavista hyvän olon tunteista. Titta Pulkkisen mielestä pienen kiireen alla toimiikin parhaiten. Sillä on kuitenkin rajansa. Jos päätoimittaja ehdottaa neljää isoa juttukeikkaa samalle päivälle, voi homma tuntua mahdottomalta.
Kiireen vähentämisessä tärkeintä on esimiesten kokemus ja arviointikyky. Uudet johtajat saattavat vaatia alaisiltaan liikaa.
”Kiire vaikuttaa erityisesti nuorella toimittajalla ammatti-identiteetin kehitykseen. Hyvän tekemiseen ei ole aikaa”, Pulkkinen harmittelee.
Pulkkisen mielestä nettilehden konsepti ei ole vielä ihan loppuun asti mietitty. Uutisia suolletaan verkkoon ihan liikaa. Lukijan ei voi vaatia löytävän asian ydintä tiedon valtamerestä.
