Kiire työelämässä on nykyään yleinen ilmiö ja vaivaa toimittajien lisäksi muitakin ammattiryhmiä.
Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkijan, dosentti Jussi Vähämäen työssä kiire on tullut tutuksi. Hän tutkii työn ja raja-alueiden hyvinvointia.
Vähämäki on omassa työssään kokenut muutoksen työn luonteessa. Hän sanoo kuuluvansa sukupolveen, joka on tottunut pitkäkestoiseen työhön. ”Nyt projektiluontoisuus on tullut pitkän uran tilalle. Se tuo mukanaan tunteen, että on kiire ajatella jo uutta projektia, ennen kuin edellinen on ehditty saada loppuun.”
Tutkimusjohtajana ollessaan Vähämäki huomasi ”vaietun salaisuuden”. Aikataulut eivät välttämättä pitäneet kenelläkään, ja silti siirryttiin jo seuraavaan asiaan.
Hän arvelee kiireen olevan nykyajalle välttämättömänä pidettyä jatkuvaa viritystilassa oloa.
Vähämäki pohtii kysymystä kiireen selviytymiskeinosta. Hän arvelee, että toiset taistelevat kiirettä vastaan järjestelmällisyyden avulla. Tutkija nostaa esiin, ettei nykyistä kiirettä voida järjestelmällisyydellä hävittää. Kiihtyvä vauhti ja kiire sekoittavat järjestykset ja aiheuttavat siten pettymyksiä, joilla voi olla taas itsetuntoa huonontava vaikutus.
”On uitava virran mukana tai pyrittävä siitä pois ottamalla etäisyyttä työtehtäviin.”
