Onko nopein toimittaja paras toimittaja?

”Jäävätkö hitaammat pohdiskelijat pois työyhteisöistä, jos tulevaisuudessa paras toimittaja se, joka on kaikista nopein?” kysyy journalismikritiikkiseminaariin osallistunut Pia Sivunen.

Sivunen suunnittelee työkseen toimittajien täydennyskoulutusta. Hänen mukaansa seminaari on hyvä mittari siihen, missä toimittajan työssä mennään tänä päivänä.

Erityisen mielenkiintoisena Sivunen piti kysymystä toimittajan työn nopeuden vaatimuksesta ja sen vaikutuksesta työyhteisöihin.
”Tuleeko nopeudesta määräävä ominaisuus toimittajan työssä? Pitääkö olla kahdeksan kättä ja hallussa sata asiaa?”

Sivusen mielestä kiinnostavaa oli myös Jenni Gästgivarin pohdinta kiireen ristiriitaisuudesta. Gästgivarin mukaan kiire on sekä hyvä että paha asia. Parhaimmillaan se voi toimia työn liikkeellepanevana voimana.

Myös Aamulehden toimittaja Liisa Heinänen on huomannut kiireen eri puolet työssään.

”Kiire työssä voi olla tappavaa tai hyvää. Tappavaa se on esimerkiksi aamupalaverin työnjaossa, jossa tuntuu, että jutusta täytyy saada irti miljoona asiaa: nettiversiota, grafiikkaa, sähkettä. Hyvä asia kiire on silloin, kun uutinen tulee puoli tuntia ennen deadlinea. Se auttaa painamaan jutun valmiiksi.”

Heinänen kuitenkin muistuttaa, ettei toimittaja voi revetä kaikkialle.
”Aina voi sanoa ei, jos työtä on liikaa.”