Nykyajan toimittaja ei enää pärjää työssään pelkästään kirjoituskoneensa turvin. Sähköiset välineet, tietokoneet ja internet vaativat uudenlaista teknistä osaamista, mutta kyse on myös erilaisten juttutyyppien sekä niiden vaatimien rakenteiden ja tyylin hallinnasta.
Kysymyksiin moniosaamisesta vastaa eri alojen lehtiin kirjoittanut Marika Honkatukia.
Missä olet työskennellyt ja millaista moniosaamista työsi on vaatinut?
”Olen työskennellyt yhteensä kaksi vuotta erilaisissa lehdissä, kuten Länsiväylässä, Turkulaisessa, Sue-lehdessä, Turun Sanomissa, Sisustaja-lehdessä ja Uutispäivä Demarissa. Koska olen kirjoittanut paljon artikkeleita eri alojen lehtiin, olen joutunut aina vaihtamaan tyyliä lehden mukaan. Olen myös kirjoittanut juttuja internetiin, mikä on edellyttänyt internetin käyttösääntöjen lukemista. Lisäksi tekstin runko vaihtelee. Netin suhteen kyse on pitkälti omasta viitsimisestä. Moniosaaminen vaatii mukautumista.”
Mitä moniosaaminen toimittajan näkökulmasta on?
”Moniosaaminen avaa paljon uusia mahdollisuuksia. Jokainen työpäivä on erilainen. Moniosaaminen vaatii toimittajalta paineensietokykyä. Toisinaan oma rajallisuutensa täytyy vain hyväksyä. Jos jostain asiasta ei ole itsellä tietoa, täytyy siitä ottaa selvää ja kysyä.”
Mikä on mielestäsi moniosaamisen suhde työllisyyteen?
”Uskon, että suuret sanomalehdet pitävät jatkossakin kiinni henkilöistä, jotka osaavat jonkin asian täydellisesti. Paikallislehdissä monet toimittajat kuvaavat ja taittavat itse, joten moniosaaminen saattaa lisätä työttömyyttä paikallislehtitoimittajien joukossa.”
Onko moniosaaminen lukijan etu vai haitta?
”Mielestäni moniosaaminen on lukijalle haitaksi. Jos toimittaja esimerkiksi kuvaa itse haastattelun aikana, on se aina haastattelutilanteesta pois.”
Arvostavatko työnantajat moniosaamista?
”Totta kai! Toki tämä riippuu työnantajasta. Ainakin paikallislehdet pystyvät säästämään kustannuksissa, kun yhden henkilön kuukausipalkalla on mahdollista saada toimittaja, joka kuvaa ja hallitsee taiton.”
